Tag: Viestintä.

”Miksi niille omaisille nyt pitäisi mitään viestiä?”

Onerva hoivaviestinnän parissa toimiessani olen siinä mielessä hyvin antoisassa roolissa, että saan kohdata työssäni sekä hoiva-alan ammattilaisia että asiakkaiden omaisia, ja kuulla heidän näkemyksiään viestinnästä ja heidän välisestä yhteistyöstä.

Hoiva-alan ammattilaisia kuunnellessani, olen törmännyt kahteen hyvin erilaiseen näkökulmaan omaisten kanssa käytävästä viestinnästä ja sen tarpeellisuudesta.

Osa ammattilaisista ymmärtää omaisten kanssa käytävän viestinnän ja yhteistyön tarpeen ja näkee sen myös hyödyllisenä omaa työtään ajatellen.

Tämä joukko pitää viestintää tärkeänä asiana, he ymmärtävät omaisten olevan voimavara, joka auttaa asiakkaan kohtaamisessa. He myös toivovat omaisilta aktiivista viestintää.

Heille Onervan kaltainen viestintämenetelmä on yksi omaisten kanssa käytävää viestintää ja yhteistyötä helpottava ja edistävä keino.

Kuitenkin toinen osa hoiva-alan ammattilaisista on asiasta täysin eri mieltä.

Aivan vähän aikaa sitten keskustelimme useiden hoiva-alan ammattilaisten kanssa viestinnästä, ja saimme kuulla mielestäni varsin surullisia kommentteja kuten:

”Miksi niille omaisille nyt pitäisi mitään viestiä?”,
”Ei niitä kuitenkaan kiinnosta tietää” tai
”Mehän kirjataan jo Efficaan/Pegasokseen jne.”

Niin, miksi niiden omaisten kanssa pitäisi viestiä?

Oulussa on saatu lisättyä kotihoidon käyntikertoja. Homma näyttäisi Ylen artikkelin mukaan johtuva pääasiassa kotihoidon ulkoistamisesta yksityiselle sektorille.

Ensinnä hienoa työtä Oulu! Tärkeintä ei ole se kuka työn tekee vaan se, että vanhus saa laadukasta ja riittävää hoitoa ja hoivaa.

”– Lähtökohtana on asiakkaan tarve. Sen jälkeen katsotaan, kuka siihen vastaa eli onko se kunta vai joku muu, kertoo kaupungin vanhustyön johtaja Anna Haverinen.

(https://yle.fi/uutiset/3-9801547)

Ulkoistaminen ja niin sanottu monitoimittajamalli, missä asiakkaan luona käy niin kunnan kuin yksityisten yritystenkin väkeä, aiheuttaa oman haasteensa viestinnälle.

Kaikki ihmissuhteet, myös asiakassuhde tai hoitosuhde, alkaa luottamuksen rakentamisesta.

Luottamuksen rakentaminen missä tahansa suhteessa on äärimmäisen tärkeää.

Hoivatyössä luottamusta pitää rakentaa niin asiakkaaseen kuin hänen omaisiin päin.

Luottamuksen puute, turvattomuuden tunne, tietämättömyys ja huoli ovat nousseet eniten esille kun olemme keskustelleet omaisten kanssa hoivan aloittamiseen liittyvistä tunteista.

Miten tuota luottamusta voidaan rakentaa käytännössä?

Aamulehdessä oli juttu Tampereelta. Kaupungin kotihoidolta oli kielletty paperisten viestivihkojen käyttäminen viestintään omaisten kanssa.

Linkki artikkeliin on tässä.

Juttu aiheutti aivan aiheesta paljon mielipahaa niin somessa kuin artikkelin kommenttikentässä. Ratkaisuvaihtoehtona tarjottu ajan varaaminen hoitajan kanssa tai tietosaantipyyntö kuulostaa kovin vaivalloiselta eikä ole ihan tätä päivää.

Minkälaiset lääkärit saavat todennäköisemmin hoitovirhesyytteen?

Vaikuttaako syytteen todennäköisyyteen lääkärin koulutus, urasaavutukset, uran pituus tai tehtyjen virheiden määrä?

Nähtävästi ei.

Useissa ikääntyneiden palvelutaloissa on määrätty, että vain yksi hoitaja viestii yhden omaisen kanssa.

Toisin sanoen usein se asiakkaan omahoitaja on yhteydessä siihen yhteen pääasialliseksi kontaktiksi määriteltyyn omaiseen. Ks. kuva alla tyypillisestä kuviosta.

Tämä on selkeä ja perusteltu asia, silloin kun viestitään puhelimella. Mutta se tuo lukuisia haasteita ja hankaloittaa viestin perille menoa, etenkin kun niitä hoitajia ja omaisia on useita. Niin kuin lähes aina onkin.

Olen kiertänyt ympäri Suomea viimeisen 8kk ajan palvelutaloissa, kotihoidon yksiköissä, jutellut niin kuntien vanhustoimenjohtajien, muutosagenttien kuin yksityisten yrittäjien ja hoitajien kanssa. Kuin myös omaisten.

Tämän, edelleen toki vähäisen, kokemuksen perusteella voin sanoa että suomalainen vanhushoiva on aika hyvissä käsissä. Hoiva on korkeatasoista.

Palvelutaloissa on pääsääntöisesti runsaasti aktiviteetteja. Viriketoimintaa, liikuntaa, maalausta, tansseja.

Kun jollakin asialla on kasvot ja se on meille tuttu, suhtaudumme siihen yleensä suopeammin kuin kasvottomaan ja tuntemattomaan.

Me ihmiset olemme vain sellaisia.

Kun kotihoidossa tai vanhusten palvelutalossa tapahtuu inhimillinen virhe, joita tapahtuu kaikille kaikissa töissä, on todennäköisempää että asia voidaan hoitaa keskutellen, osapuolet toinen toisiaan ymmärtäen, jos olemme toisillemme tuttuja.

Törmäsin Twitterissä Suomen Kuvalehden toimittajan, Salla Vuorikosken twiitteihin liittyen avoimuuteen.

Avoimuus Salla Vuorikoski twiitti

Mietin aihetta vanhus- ja vammaishoivan avoimuuden kannalta.

Kysyt keneltä tahansa alalla tai sen ulkopuolelta, niin kaikki kannattavat avoimuutta.

Kenellä nyt olisi mitään salattavaa.

Erinomaisen esimerkin avoimuudesta antoi erään kunnan vanhustoimenjohtaja, joka esitti että Onervaan pitäisi saada kuntalaisten palautelinja suoraan hänelle.

Eli kuka tahansa omainen voisi laittaa suoraan palautetta kunnan vanhustoimenjohtajalle.

Ei välikäsiä. Ei palautteen suodattamista. Ei viivettä. Suoralinja.

Palautemahdollisuus on osoitus terveestä asiakassuhteesta ja osoittaa johtajuutta