Esittelimme perjantaina erään kunnan vanhuspalveluille keskustelevaa tekoälyä (lue lisää mikä on Onerva-bot ja keskusteleva tekoäly).
Keskustelimme miten tekoäly tai robotit ylipäätänsä voivat helpottaa hoitajien työtä ja auttaa resurssipulassa. Ideaalitilanteessa voisimme siirtyä ns. tarvepohjaiseen hoivaan, jossa asiakkaan luona käydään vain jos tarva vaatii.
Tarve voitaisiin varmistaa esimerkiksi keskustelevan tekoälyn avulla, kysymällä sitä asiakkaalta. Näin hoiva voitaisiin kohdistaa niille asiakkaille, jotka sitä eniten tarvitsevat.
Vanhuspalveluissa on kuitenkin haaste, joka käytännössä estää robotiikan käyttöönoton, ilman että lainsäädäntöä (tai lain tulkinta) muutetaan.
Vanhuspalvelujen mukaan Aluehallintovirasto eli AVI tulkitsee, että robotin tai botin tekemä hoivan tarpeen reaaliaikainen arviointi ei ole ns. hoidollinen toimeenpide.
Tällöin hoivakäyntejä ei voida kohdentaa vaikka sensori / robotti / botti tai muu teknologia näin todentaisi.
Samaan aikaan robotiikan ja keskustelevan tekoälyn käyttöönotto on ISO investointi. Puhutaan helposti satojentuhansien, jollei miljoonien hankinnasta. Kuten yleensäkin monimutkaisten ja vaativien tietojärjestelmien kohdalla (esim. Potilas- ja asiakastietojen tallennukseen ja käsittelyyn kaavailtu Aster -järjestelmän uusi budjetti on liki 130 miljoonaa euroa).
Sanommekin aina asiakkaille, että jos haluatte todella lähteä kehittämään ja käyttöönottamaan robotiikan ratkaisuja, tulisi tavoiteltavat säästöt mitata miljoonissa euroissa, lähtien vähintään 500 000€/vuosi. Jotta investointi maksaisi itsensä takaisin.
Mutta jos palvelutuottaja (kunta / yritys / hyvinvointialue) ei voi säästää robotin avulla yhtään hoivakäyntiä, ei se tuota säästöä.
Toki se tuottaa valtavasti lisähyvinvointia ja turvallisuutta asiakkaalle, jolla on myös valtava arvo (myös taloudellinen).
Suomessa tapahtuu hienoja asioita julkisella sektorilla mitä tulee uuden teknologian käyttöönottoon. Sosiaali- ja terveysministeriön KATI-ohjelmassa jaetaan useita miljoonia kouralliselle hankkeita, jotta uutta teknologiaa kokeiltaisiin ja otettaisiin käyttöön. Keskusteleva tekoäly on yksi keihäänkärkiteknologia.
Samaan aikaan STM:n vetämässä Hyteairo-ohjelmassa on aloitettu ns. Sote-botti työ, jossa kehitetään ja edistetään myös keskustelevaa sote-tekoälyä ja virtuaalisia avustajia. Yhtenä asiana suunnittelupöydällä on Onerva-botin kaltainen puhebotti ikäihmisille.
Kehityksen suunta ja into on positiivista mutta viesti kentältä eli vanhuspalvelutuottajalta oli selkeä: miten voimme ottaa käyttöön tätä teknologiaa, jos emme saa siitä tavoiteltuja hyötyjä?
En tiedä vastauksia mutta heittäisin kysymyksen STM:lle ja Hyteairon porukalle ja kuulisin mielellään muidenkin palvelutuottajien ajatuksia asiasta.
