Kangasalla vanhus oli ollut 3 päivää ilman ruokaa koska kotihoito oli unohtanut käynnit.
Voit lukea YLE:n jutun tämän linkin kautta: https://yle.fi/uutiset/3-9671303
Tämä oli inhimillinen virhe. Kotihoidon käynteihin oli tullut keskeytys ja kun käyntien piti jatkua, oli unohdettua poistaa merkintä keskeytyksestä.
Olisiko tämä voitu estää paremmalla viestinnällä?
Ainakin niissä tapauksissa missä ikääntyneellä asiakkaalla on omaisia, uskon että näiltä tapauksilta voitaisiin välttyä lähes täysin jos käytössä on oikeat omaisviestinnän välineet.
Kerron esimerkin miten Onerva Omaisviestintäpalvelumme toimii.
Onervan kautta omaiset näkevät onko heidän läheisensä saanut sovitun hoivan, päässyt peseytymään, saanut ruokaa. Onko hoitaja ylipäätään käynyt.
On hyvin tavallista, että kotihoitoon tulee keskeytyksiä. Ikääntyneet viettävät jopa kuukauden vuodesta sairaalahoidossa.
Asiakas voi olla siis sairaalassa useamman päivän tai viettää jakson esimerkiksi lapsien tai muiden läheisten luona.
Kun sairaalajakso päättyy ja kotihoidon pitäisi jatkua, on lähiomaisella tästä usein tieto. Sillä he usein hoitavat kyydityksen sairaalaan ja takaisin (tämä ei kuulu useinkaan kotihoivan piiriin).
Onervan kautta omainen voi varmistaa, että käynnit todella jatkuvat ja tarvittaessa muistuttaa hoitajia.
Onervaan voidaan myös asettaa sääntöjä, joiden mukaan lähetetään sähköpostihälytys omaisille/hoitajille, esimerkiksi silloin kun ruokailu jää väliin.
Esimerkki Onerva-hälytysviestistä, jos läheiseni ei ole esimerkiksi syönyt tai ottanut lääkkeitään x päivän aikana.
Turvaranneke ei tässä tapauksessa auttanut asiakasta koska hän oletti, että se on tarkoitettu vain esimerkiksi kaatumistapauksia varten.
Sama pätee moniin muihin viestintäkanaviin ja esimerkiksi sensoritekniikkaan.
Se, että tiedämme ihmisen liikkeet tai sen milloin jääkaapin ovi aukeaa, ei kerro varmasti onko hän todella syönyt ruuan tai ottanut lääkkeet. Tai onko hän peloissaan ja turvaton.
Tarvitsemme monissa tapauksissa edelleen ihmistä varmistamaan asian.
Onervassa viestintä perustuu kolmiyhteisöön: asiakas, hoitaja ja omainen. Silloin kun esimerkiksi muistisairas asiakas kertoo omaiselle puhelimessa syöneensä erinomaisesti, voi omainen vahvistaa asian hoitajan tekemästä kirjauksesta Onervasta.
Osallistamalla ja hyödyntämällä omaisia ja viestimällä avoimemmin ja runsaammin, voimme monesti välttää jutun alussa kuvattuja ikäviä tapauksia.
