Pari vuotta sitten soitimme keskisuuren kunnan vanhustoimeen. Keskustelimme omaisviestinnästä, jonka kanssa kunnassa oli selkeitä ongelmia ja yhä kasvava paine omaisten suunnasta tuoda hoivaan läpinäkyvyyttä.
Ehdotimme ratkaisuksi meidän Onervaa, joka olisi välittömästi käyttöönotettavissa ilman erillisiä IT-projekteja. Keskustelu tyssäsi kuitenkin hyvin nopeasti:
”Emme ota käyttöön mitään ohjelmistoa, mikä ei ole integroitu meidän asiakas- ja potilastietojärjestelmiin.”
Vanhustoimi (tai sen IT-osasto) oli tehnyt jyrkän linjavedon, kaikkien sovellusten tulee jutella toistensa kanssa. Mikä on ymmärrettävää: näin esimerkiksi asiakastietoja tai käyttäjähallintaa hoidetaan vain yhdessä paikassa.
Toisaalta tämä tarkoittaa sitä, että mitään sovellusta ei voida ottaa käyttöön ilman aikaa vievää ja usein kallista IT-projektia. Usein, kun puhutaan esimerkiksi globaalista pilvipalvelusta, tämä ei ole välttämättä mahdollistakaan.
Tämä tarkoittaa, että sovellukset jää usein kokonaan käyttöönottamatta ja asiakasongelma ratkaisematta. Niin kuin kävi tässäkin kunnassa.
Edelleen omaiset odottavat läpinäkyvyyttä ja parempaa viestintää. Edelleen hoitajia ja etenkin esimiehiä kuormitetaan huolipuheluilla. Edelleen omaisten kasvava huoli purkautuu yhteenottoina tai reklamaatioina AVI:in.
Ymmärrän kokonaisarkkitehtuurin yhteneväisyyden tarpeen. On teknisesti helpompaa, että järjestelmät ovat integroitu keskenään. Mutta tekniset vaatimukset ja ominaisuudet, eivät saisi olla esteenä ongelman ratkaisulle.
Omaiset haluavat läpinäkyvyyttä ja mahdollisuutta dialogiin, vuorovaikutukseen. Vastaus ei ole silloin: ”rakennetaan järjestelmäintegraatio.” Luottamusta ei rakenneta teknisillä ominaisuuksilla ja IT-projekteilla. Luottamus rakennetaan aloittamalla keskustelu. Nyt.
