Kun jollakin asialla on kasvot ja se on meille tuttu, suhtaudumme siihen yleensä suopeammin kuin kasvottomaan ja tuntemattomaan.
Me ihmiset olemme vain sellaisia.
Kun kotihoidossa tai vanhusten palvelutalossa tapahtuu inhimillinen virhe, joita tapahtuu kaikille kaikissa töissä, on todennäköisempää että asia voidaan hoitaa keskutellen, osapuolet toinen toisiaan ymmärtäen, jos olemme toisillemme tuttuja.
Jos taas hoivapalvelu on omaiselle tuntematon, kasvoton, kaukainen, on todennäköisempää, että pienemmänkin virheen sattuessa aletaan etsimään syyllisiä, Raportoidaan esimiehille. Kunnalle. Valviralle.
Me ihmiset olemme vain sellaisia.
Palvelutalon tai kotihoidon kannattaa viestiä omaisten kanssa avoimesti, mahdollistaa läpinäkyvyys hoivaan ja antaa myös hoivatyölle (sekä johdolle) kasvot.
Avoimuuden kautta voitetaan luottamus.
Ja kun luottamus on voitettu, kun se toinen osapuoli nähdään enemmänkin yhteistyökumppanina eikä vastapuolena, hoidetaan mahdollisten virhetilanteiden käsittelyt puhumalla ja toista ymmärtäen. Keskustellen.
Jos taas hoivatyöstä puuttuu läpinäkyvyys. Jos omaisen mielessä on etunenässä huoli, jota ei ainakaan vähennä lehdissä esiintyvät ikävät otsikot hoivatyön epäkohdista.
Tällöin on hyvin todennäköistä, että alamme pienimmänkin epäkohdan havaittua etsimään syyllistä. Syyllistämään. Valittamaan. Reklamoimaan.
Kun asia on tuttu ja sillä on kasvot, pystymme käsittelemään myös epäkohtia paremmin. Kypsemmin. Yhdessä.
