Luottamussuhteen rakentaminen missä tahansa ihmissuhteessa vaatii aikaa ja avoimuutta.
Oli kyse sitten parisuhteesta, lapsen päivähoidosta tai uudesta työsuhteesta. Tai ikääntyneiden hoivasta.
Muutos ihmisen elämäntilanteessa ja mahdollisen sairauden huonontaessa kuntoa, huoli on muutenkin valtava. Niin vanhuksella itsellään kuin hänen omaisellaan. Varsinkin silloin jos vanhus joutuu muuttamaan omasta kodista pois palvelutaloon.
Tällöin liian vähäinen viestintä, tiedon pimittäminen tai vain hiljaisuus, aiheuttaa epäilyksiä. Vaikka kaikki olisi kunnossa, epätietoisuus antaa pelolle siivet.
Viestinnän perusoppi, yksi Osmo A. Wiion viestinnän laista sanoo:
”Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta eniten vahinkoa.”
Hiljaisuus ei ole siis ratkaisu. Vaikka hoivakodissa kaikki olisi hyvin. Vaikka siellä järjestetään viriketoimintaa, aktiviteetteja, vaikka hoivan laatu olisi huippuluokkaa, silti omaiset saattavat ajatella pahinta.
Hiljaisuus antaa pelolle siivet, vaikka siihen ei olisi tarvetta.
Luottamuksen rakentaminen vanhushoivassa tarvitsee avointa, läpinäkyvää ja erittäin runsasta viestintää.
Kun luottamus on voitettu, vähenee yhteentörmäysten määrä. Samalla vähenee omaisten hoitajia työllistävät pitkät huolestuneet puhelinsoitot.
Puhelimeen tartutaan edelleen, mutta ainoastaan silloin kun sille on todella tarve.
Avoin ja riittävä omaisviestintä moderneilla välineillä ei vie hoitajalta yhden asiakkaan kohdalla kuin muutaman sekunnin päivässä. Mutta sen avulla voidaan säästää kokemustemme mukaan jopa tunteja viikossa.
Mitä enemmän viestit, sitä enemmän säästät aikaa itse hoivatyöhön.
Tällöin hoitajat voivat keskittyä hoivatyöhön, omaisten huoli vähenee ja yhteistyötä voidaan tehdä luottamuksen vallitessa.
