Vanhushoivaan liittyvissä keskusteluissa, niin julkisuudessa kuin kohtaamisissamme alan ammattilaisten kanssa, yhtenä kuumana perunana on ollut jo pitkään aihe:
Kuka hoitaa vanhuksemme tulevaisuudessa, kun suuret ikäluokat siirtyvät hoivan piiriin?
Sosiaali- ja terveysalalla ollaan suuren haasteen edessä. Suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle tuhansia kokeneita hoitajia poistuu työmarkkinoilta.
Tehyn tilaston mukaan sosiaali- ja terveysalalta eläköityy vuoteen 2030 mennessä lähes 142 000 henkilöä (Tehy tilastoina 2013, 2. päivitetty painos). Samaan aikaan hoivan tarpeessa olevien määrä lisääntyy huimasti.
Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan 30 vuoden päästä 75 vuotta täyttäneitä on arviolta yli kaksinkertainen määrä nykyiseen verrattuna.
Yleisimmin vanhustyön kentällä vaikuttaa vallitsevan näkemys, jonka mukaan ainoa ratkaisu haasteeseen on palkata lisää henkilökuntaa. Kuitenkin myös eriäviä näkemyksiä löytyy.
Muun muassa Etelä-Saimaa -lehden 1.10.2017 artikkelissa tuodaan esille Eksoten toimitusjohtaja Pentti Itkosen näkemys, jonka mukaan ”Kotihoitoa ei enää paranneta henkilökuntaa lisäämällä, vaan kouluttamalla nykyistä henkilökuntaa uusiin käytäntöihin ja ottamalla uutta teknologiaa käyttöön.”
Helsingin Sanomien taannoinen pääkirjoitus 3.11.2017 nosti teknologian ja tekoälyn ratkaisevaan asemaan koko terveydenhuollon uudistuksessa. Paljon suurempaan kuin koko sote-uudistuksen ja valinnanvapauden.
Käytännön hoitotyötä tekevien näkemys asiaan on usein täysin päinvastainen: hoitajia on aivan liian vähän, jotta ikääntyneiden hoidon tarpeeseen pystytään vastaamaan edes kohtuullisesti.
Äärimmäinen esimerkki on Jyväskylästä, jossa 42 kotihoidon työntekijää kirjoittivat sanomalehti Keskisuomalaisen mielipideosastolle 24.1.2018 otsikolla ”Kotihoidon hätähuuto”.
”Työtahtimme on muuttunut jatkuvaksi kiireeksi, joudumme tekemään työmme ns. juosten kusten. Hoitovirheet ja asiakkaiden sekä omaisten tyytymättömyys ovat lisääntyneet.
Olemme todellisessa kriisitilanteessa kotihoidon kentällä. Pian tapahtuu jotain kohtalokasta, koska kiire on valtava ja hoitajat ovat lopenuupuneita.”
Miten voimme tällaisen tilanteen vallitessa turvata hyvän hoidon niille jotka sitä tarvitsevat? Kuka hoitaa tulevaisuudessa vanhuksemme?
Päätimme ottaa asiasta selvää ja haastattelimme useita tunnettuja gerontologian ja vanhustyön asiantuntijoita. Kysyimme heiltä:
Haastatteluumme vastasi 9 vanhustyönasiantuntijaa.
Haastateltaviemme näkemykset siitä, onko vanhustyön hoitajapula totta, olivat pääosin yhteneväiset. Lähes kaikki vastaajat (7/9) olivat sitä mieltä, että hoitajien puute on tosiasia, johon meidän tulee varautua.
”Hoitajien puute on jo nyt ja tulee entisestään vaikeutumaan”
– Oulun Seudun Muistiyhdistyksen puheenjohtaja Marja-Leena Kemppainen”Kestävyysvaje on näköpiirissä, varsinkin, jos jatkamme toimintaa, niin kuin tähän asti” -Geriatrian professori Jaakko Valvanne
”On, tulevaisuudessa yhä vahvemmin” -Oulun kaupungin vanhustyön johtaja Anna Haverinen
Kaikilta osin viesti oli kuitenkin yhteneväinen: vanhustyössä tarvitaan isoa muutosta.
Vastauksissa nousi esille neljä keskeistä keinoa/teemaa, joiden avulla hoitajapulaan voitaisiin vastata. Näitä olivat:
”Hoitohenkilökunnan vajeeseen on minun nähdäkseni yksi ainoa lääke: palkata lisää hoitohenkilökuntaa”
-Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden professori Teppo Kröger
Haastateltavista asiantuntijoista reilu puolet (5/9) näkee uusien hoitajien palkkaamisen, resurssien lisäämisen tai palkkauksen parantamisen yhdeksi olennaiseksi keinoksi vastata resurssipulaan.
Kaikki eivät sano suoraan, että pitäisi palkata lisää henkilöstöä mutta näkevät, että jatkuva kiire ja ajanpuute pitäisi ratkaista jollain keinoa.
Esimerkiksi Muistiliiton toiminnanjohtaja Eila Okkonen tuo esille, että johdon pitäisi varmistaa riittävät resurssit inhimillisen hoidon mahdollistamiseksi ja toivoi hoitajille enemmän aikaa tehdä työnsä kunnolla.
Minnamaria Salminen Oulun Seudun Omaishoitajista näkee ongelmiksi huonot palkat ja kohtuuttoman työtahdin.
” Apua ja hoivaa tarvitsevien vanhusten määrä tulee kasvamaan, siksi tähän asiaan tulisi varautua jo nyt. Näiden vanhustyön ammattilaisten asemaa pitäisi parantaa siten, että vaativasta ja raskaasta työstä maksettaisiin kunnon palkka ja että hoitajamitoitus olisi sellainen, että eettisesti hyvää vanhustenhoitoa on mahdollista toteuttaa.” -Oulun Seudun Omaishoitajien toiminnanjohtaja Minnamaria Salminen
Geriatrian professori (emeritus) Jaakko Valvanne tuo esille, että tarvitsemme lisää käsipareja, mutta ei niinkään koulutettua hoitohenkilökuntaa, vaan enemmänkin vapaaehtoisia ja maahanmuuttajia.
Vapaaehtoisten roolin merkityksestä puhuvat myös Jamk:n lehtori Aila Pikkarainen ja geroartisti Taina Semi.
Pikkarainen ja Salminen mainitsevat myös omaisten ja lähiverkoston merkityksen, etenkin tulevaisuudessa.
Mutta resurssien lisääminen ei ole välttämättä vain henkilöstön palkkaamista. Resurssit pitää pystyä kohdentamaan paremmin.
”En siis puhuisi hoitajavajeista, vaan osaamisen vajeista ja olemassa olevien resurssien johtamisvajeista.
-Jyväskylän ammattikorkeakoulun lehtori Aila Pikkarainen
Oulun kaupungin vanhustyön johtaja Anna Haverinen näkeekin yhdeksi ratkaisuksi osaamisen ja muiden resurssien kohdentamisen mahdollisimman oikein asiakastarpeeseen nähden.
”Kuka haluaa tehdä aliarvostettua ja huonopalkkaista työtä, jossa on niin kiire, että ei pysty tekemään työtä eettisesti niin hyvin kuin haluaisi?”
-Oulun Seudun Omaishoitajat ry:n toiminnanjohtaja Minnamaria Salminen
Ammatin arvostamista haluttaisiin parantaa, mutta moni haastateltavista panostaisi myös koulutukseen tai kuten Aila Pikkarainen asian toteaa: toimintakulttuurin ravisteluun.
Kansanedustaja ja Muistiliiton hallituksen puheenjohtaja Merja Mäkisalo-Ropponen ja Oulun Seudun Muistiyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Marja-Leena Kemppainen kiinnittäisivät huomiota myös vanhustyön imagoon ja koulutukseen.
”Vanhustyön näkökulmasta koulutuksen pitäisi myös kehittyä, sillä esimerkiksi muistisairaiden kohtaamiseen ja kuntouttavaan työhön ei koulutuksen aikana saada riittävästi valmiuksia. Erikoistumis- ja jatkokoulutukset ovat myös huonosti järjestettyjä tällä hetkellä ja se estää ammatissa kehittymistä ja uralla etenemistä. -Kansanedustaja ja Muistiliiton hallituksen puheenjohtaja Merja Mäkisalo-Ropponen
”Koulutuksen laatua tulee kehittää, nykyisin on liian paljon itseopiskelua. Käytännön harjoittelua enemmän.” -Oulun Seudun Muistiyhdistyksen puheenjohtaja Marja-Leena Kemppainen
Puutteet johtamisessa tuli esille monissa vastauksissa.
Toivottiin työntekijöiden kuulemista ja heidän mielipiteiden huomioonottamista, parempaa perehdytystä, työnohjaukseen panostamista ja työhyvinvoinnista huolehtimista.
Jaakko Valvanne peräänkuuluttaa myös systemaattisuutta, mittareita, laatuajattelua ja nostaa edellä mainitun Eksoten hyväksi esimerkiksi alueesta, jossa on johtaminen kunnossa ja toimintamallit uudistettu.
”Hyvät esimiehet kuuntelevat työntekijöitä, kuuntelevat ja arvostavat heidän näkemystään työjärjestelyistä. Hyvät esimiehet ottavat palautteet huomioon ja muuttavat käytäntöjä ehdotusten ja palautteiden johdosta.”
Muistiliiton toiminnanjohtaja Eila Okkonen
Mäkisalo-Ropposen mukaan myös nollatuntisopimukset ja työsuhdeturvan heikennykset ovat yleistyneet hoiva-alalla.
Johtamisen alle voidaan lukea asiakas- ja ihmiskeskeisyyden korostaminen, jonka nostivat esille niin Semi kuin Valvanne.
”Luovuus ja innovaatiot lisääntyvät, kun ihmisten ääni otetaan mukaan toiminnan kehittämiseen niin asiakkaiden, läheisten ja henkilökunnan. Tarvitaan myös ihmislähtöistä johtamista.”
Geroartisti Taina Semi
”Teknologia tuo jonkin verran tulevaisuudessa helpotusta, sillä keskimäärin 20 prosenttia hoitotyöntekijöiden tehtävistä voidaan esimerkiksi robotisoida.”
-Kansanedustaja ja Muistiliiton hallituksen puheenjohtaja Merja Mäkisalo-Ropponen
Teknologian nosti vastauksissaan esille kolme asiantuntijaa. Kenellekään se ei yksinään tuntunut olevan merkittävä tekijä ja toimiakseen vaatii, että perusteet ovat kunnossa kuten Pikkarainen toteaa.
”Virtuaaliset, teknologiset tai robotiikkaan perustuva perus- tai tukipalvelut eivät ratkaise sinällään työn perusteita, mutta kun perusteet ovat kunnossa, myös näillä ratkaisuilla voi olla yksilöllisesti räätälöity paikkansa osana asiakaslähtöistä palvelupalettia.”
-Jyväskylän ammattikorkeakoulun lehtori Aila Pikkarainen”Uskon, että teknologian monipuolinen ja ennakkoluuloton hyödyntäminen ikäihmistenkin hyvinvointipalveluissa on vielä lapsenkengissä, emmekä näe vielä kaikkia mahdollisuuksia. Hyvä, että asia on nostettu esille myös uusimmassa Ikäihmisten palvelujen kehittämisen laatusuosituksessa”
-Oulun kaupungin vanhustyön johtaja Anna Haverinen
Hoitajapulan kannalta merkittävää on se, vähennetäänkö teknologian myötä hoitajia vai pidetäänkö henkilöstömäärä samana, mutta mahdollistetaan se, että hoitajat voivat olla enemmän asiakkaiden välittömässä hoitotyössä, kuten Mäkisalo-Ropponen kysyy.
Vastauksissa teknologia jäi hieman odotettua pienempään rooliin. Eksoten Itkosen ja Hesarin mainitsemia tekoälyjä tai muita tulevaisuuden visioita ei näkynyt.
Neljän edellä esitetyn toistuvan teeman lisäksi tuli esille pari mielenkiintoista näkemystä vastuun jakautumisesta, myös ikääntyneelle itselleen.
Pikkarainen esittää, että työ muuttuu verkostomaiseksi niin, että vastuunottajia on itse asiakkaat, heidän läheisensä ja myös yksityinen sekä kolmas sektori.
Ja jos mikään muu ei auta, se jää asiakkaalle ja heidän läheisverkostoilleen.
Professori Valvanne ohjaa vastuuta selkeämmin vanhukselle itselleen.
”Ennenaikaisen raihnastumisen ja sitä myöten toisen ihmisen avuntarpeen ehkäisy on ensiarvoisen tärkeää. Ikäihmisten pitää ruveta kantamaan enemmän vastuuta omasta toimintakyvystään mm. Liikkumalla enemmän, istumalla vähemmän, energia- ja proteiinirikasta ravintoa syömällä sekä psyykkisellä ja sosiaalisella aktiivisuudella.”
Geriatrian professori (emeritus) Jaakko Valvanne
Kuten vastauksista näkee, hoitajien resurssipula on todellinen uhka. Mutta ratkaisukeinot ovat paljon moninaisemmat kuin pelkästään henkilöstön lisäys.
Ammatin parempi arvostus, parempi palkkaus ja hyvistä työntekijöistä kiinni pitäminen, koulutukseen panostaminen, asiakas- ja ihmiskeisyyden korostaminen, johtamisen kehittäminen, työntekijöiden kuuleminen, teknologian hyödyntäminen, vastuunjakaminen ja yhteistyö, sekä riittävät resurssit jotta hoitajille jää aikaa tehdä työnsä hyvin.
Siinä työkalupakkia kerrassaan.
Onerva on sähköinen viestivihko kotihoitoon ja palvelutaloihin. Sen avulla omaiset ja hoitohenkilökunta voivat viestiä nopeasti, helposti ja tietoturvallisesti.
Saat Onervan ilmaiseen koekäyttöön palvelutaloosi tai kotihoitoon. Ota yhteyttä sähköpostilla (info@onervahoiva.fi) tai soita: 050 326 4989.
