Tag: Sähköinen viestivihko.

Ylen A-studiossa viime torstai-iltana oli mm. ministeri Saarikko, Espoon Perusturvajohtaja Metso, kansanedustaja Juvonen juttelemassa siitä, miten viestintää pitää parantaa vanhusten kotihoidossa.

Keskustelua käytiin mm. siitä, miten viestivihkot ovat tärkeitä (mutta samalla vähän kiellettyjä).

Studiossa ollut omainenkin nosti suurimmaksi ongelmaksi huonon tiedonkulun.

Näyttäisi siltä, että meidän kotihoidon sähköiselle viestivihkolle on tarvetta ja ongelma mitä ollaan ratkaisemassa on todella suuri koska ministereitä ja kansanedustajia myöten sitä puidaan primetimessa televisossa.

Onerva Omaisviestintä -palvelu oli viime syksyn koekäytössä Kokemäen vanhustoimessa Henrikinhovin palvelutalossa sekä kunnan kotihoidossa.

“Omaisista puolet piti palvelua erittäin sopivana käyttöönsä ja kolmasosa melko sopivana.”

Koekäyttö järjestyi osana HYVÄKSI -hanketta ja sen organisoi Prizztech Oy.

Prizztechin loppuraportti on juuri valmistunut, siitä löydät puolueettoman tahon keräämiä hoitohenkilökunnan ja omaisten kokemuksia Onerva Omaisviestintäpalvelusta.

“Palvelu koettiin erittäin helppokäyttöiseksi”

“Kaksi kolmasosaa koki palvelun käytön parantaneen erittäin paljon tiedon kulkua. Vastaajista puolet arvioi
palvelun käytön lisänneen joko erittäin paljon tai melko paljon heidän osallistumistaan ikääntyneen hoitoon.”

Voit lukea loppuraportin tästä linkistä: Onerva Hoivaviestintä loppuraportti.pdf

Olemme juuri tehneet sopimuksen Onerva Omaisviestintäpalvelun käyttöönotosta tälle vuodella Kokemäen kunnassa.

Onerva on omaisten ja hoitohenkilökunnan käytössä Henrikinhovin palvelutalossa sekä kunnan kotihoidossa.

Iso kiitos luottamuksesta Kokemäen vanhushoivalle ja ilo jatkaa yhteistyötä mahtavan hoitohenkilökunnan ja omaisten kanssa.

On mahtava nähdä kuntia, jotka haluavat tuoda läpinäkyvyyttä vanhushoivaan ja vähentää omaisten huolta tuomalla heidät lähemmäksi läheisensä arkea.

Olimme 13.2 Kehittyvä Vanhustyö -messuilla. Mainio tapahtuma, jossa oli todella mielenkiintoisia puhujia sekä paljon yrityksiä ja yhdistyksiä esittelemässä palveluitaan.

Meillä oli pieni esittelypiste jossa kävi mukavasti väkeä tutustumassa Onervan sähköiseen viestivihkoon ja meidän uuteen markkinapaikkaan hyvinvointi- ja hoivapalveluille.

Katso alta videolta muutamia tunnelmapaloja ja parin yrityksen lyhyet haastattelut. Kirjoitus jatkuu videon alla.

”Miksi niille omaisille nyt pitäisi mitään viestiä?”

Onerva hoivaviestinnän parissa toimiessani olen siinä mielessä hyvin antoisassa roolissa, että saan kohdata työssäni sekä hoiva-alan ammattilaisia että asiakkaiden omaisia, ja kuulla heidän näkemyksiään viestinnästä ja heidän välisestä yhteistyöstä.

Hoiva-alan ammattilaisia kuunnellessani, olen törmännyt kahteen hyvin erilaiseen näkökulmaan omaisten kanssa käytävästä viestinnästä ja sen tarpeellisuudesta.

Osa ammattilaisista ymmärtää omaisten kanssa käytävän viestinnän ja yhteistyön tarpeen ja näkee sen myös hyödyllisenä omaa työtään ajatellen.

Tämä joukko pitää viestintää tärkeänä asiana, he ymmärtävät omaisten olevan voimavara, joka auttaa asiakkaan kohtaamisessa. He myös toivovat omaisilta aktiivista viestintää.

Heille Onervan kaltainen viestintämenetelmä on yksi omaisten kanssa käytävää viestintää ja yhteistyötä helpottava ja edistävä keino.

Kuitenkin toinen osa hoiva-alan ammattilaisista on asiasta täysin eri mieltä.

Aivan vähän aikaa sitten keskustelimme useiden hoiva-alan ammattilaisten kanssa viestinnästä, ja saimme kuulla mielestäni varsin surullisia kommentteja kuten:

”Miksi niille omaisille nyt pitäisi mitään viestiä?”,
”Ei niitä kuitenkaan kiinnosta tietää” tai
”Mehän kirjataan jo Efficaan/Pegasokseen jne.”

Niin, miksi niiden omaisten kanssa pitäisi viestiä?

Tämä on neljäs osa blogisarjaa, jossa käsitellään omaisviestintää ikääntyneiden hoivassa ja käytettävissä olevia eri työvälineitä.

Lue aiemmat osat linkeistä alta:

Mitä on omaisviestintä? Osa 1: Työvälineiden esittely
Mitä on omaisviestintä? Osa 2: Omaisviestinnän tunnuspiirteet
Mitä on omaisviestintä? Osa 3: Vaatimuksia työvälineille

Tässä osassa päästään itse asiaan eli käymme läpi miten eri viestintäkanavat ja -työvälineet vastaavat edellisessä kirjoituksessa esille tuotuja monipuolisia vaatimuksia.

Jos olet malttamaton lukija, saat vertailun tulokset näkyville suoraan tästä tai vierittämällä ihan kirjoituksen loppuun.

Olen jutellut talven aikana usean vanhushoivan palvelutarjoajan kanssa. Keskustelumme on pyörinyt viestinnän ympärillä.

  • Kuinka hoitajat viestivät keskenään, miten työvuorojen välinen viesti vaihtuu?
  • Kenellä on kokonaisymmärrys asiakkaan tilanteesta?
    • Tietääkö hoitajat asiakashistorian sekä nykyhetken?
    • Mistä hoitaja saa esimerkiksi tiedon viimeisen viikon tapahtumista?
    • Entä jos vanhus on kaatunut yöllä, miten aamuvuoro tai omaiset saavat tiedon?
  • Miten omaiset pidetään ylipäätään ajantasalla?

Yllättävän monessa kotihoitoa tarjoavassa yrityksessä ja kunnassa, kaikki tämä viestintä nojaa post-it lappuihin tai paperisiin vihkoihin.

Tämä on kestämätön tilanne. Paperiset laput ja viestivihkot ovat iso tietoturvariski ja viestintävälineenä epäluotettavia eivätkä koskaan ajantasalla.

Vanhuspalveluiden tulevaisuuden suunnitelmia on tehty viime vuosina runsaasti ja tahdin voi arvata kiihtyvän. Paperit alkavat kutakuinkin näillä sanoilla: Väestö ikääntyy nopeaa vauhtia.

Oletetaan siis, että tämä asia on jo tiedossa. Kun papereita lukee eteenpäin, sieltä löytyy myös seuraava ajatus:

Jotta tulevasta hoivan tarpeesta selvitään, omaisten rooli ja yhteistyö omaisten kanssa kasvaa.

Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä, sitä ei tunnu vielä tietävän oikein kukaan.

Monet omaiset elävät jo nyt niin sanottua ”kerrosvoileipäelämää”. Sanonta ei ole syötävää, vaan se tarkoittaa sitä, että omaiset ovat yhtä aikaa vastuussa sekä nuoremmasta että vanhemmasta sukupolvesta.

Omaisilla on huolta moneen suuntaan ja he kokevat usein olevansa väärässä paikassa. Aina pitäisi olla myös toisaalla. Taakkaa ei ainakaan kevennä se, että äiti tai isä asuu eri puolella Suomea. Työpäivän jälkeen soitetaan mummille – Mummi ilahtuu soitosta, mutta kertoilee, ettei tänään ole käynyt ketään. Omainen kyselee, että eikö se kotihoito kuitenkin ole siellä käynyt…

Selvitysten mukaan omaisilla on valtava tunnekuorma läheisistään. Syyllisyys ja huoli tuntuvat alati istuvan olkapäillä. ”Mitenhän siellä nyt pärjätään, onkohan ne lääkkeet muistettu ottaa”. Läheiselle soittaminen ei tuo vastauksia mieltä vaivaaviin kysymyksiin. ”Kenelleköhän sitten soittaisi, ehtisikö se kotihoito vastata vai oliko tänään vuorossa sairaanhoitaja. Pitäisi siellä olla ruokapalvelukin käynyt vai mikä päivä tänään onkaan”, omainen jatkaa pohtimistaan kiiruhtaessaan hakemaan lastaan tai lastenlastaan soittotunnilta.

Omaisten tunnetaakka ei häviä siinäkään vaiheessa, kun läheinen siirtyy ympärivuorokautiseen hoitoon. Itse asiassa muutos on eräs elämänkaaren kuormittavimmista tilanteista. Suuret tunteet – häpeä ja helpotus vaihtelevat.

Omaisten ja hoitajien välinen yhteistyö ei ole aina mutkatonta eikä keinoja keskusteluyhteyteen ole välttämättä ole olemassa.  Yhteyden puuttuminen voi aiheuttaa sen, että omaisen tunteen purkautuvat kovasanaisesti hoivalaitosta tai yksittäistä hoitajaa kohtaan.

Omaisten ja hoitajien välille tarvitaan yhteys, jonka kautta saadaan turvallisuuden tunnetta ja luottamusta. Hyvä vuorovaikutus lisää myös hoitajien työhyvinvointia, kun työtä tehdään yhdessä. Vaikka läheisen päivittäinen perushoito olisi siirtynyt hoivakodin ammattilaisten vastuulle, ei omaisten rooli ja halu olla lähellä ole ohi. Läheinen on edelleen osa perhettä. Se on tärkeä viestiä.

Yhteinen työ olisi pohtia keinoja omaisten ja hoivatahojen välisen yhteistyön kehittämiseen. Hyviin suunnitelmiin kuuluu myös osa ”toimenpiteet ” tai ”menetelmät”. Tähän kohtaan paperia kirjoitetaan: kehitetään ja otetaan käyttöön yhteinen sähköinen viestivihko.