Tag: Teknologia.

Vanhushoivaan liittyvissä keskusteluissa, niin julkisuudessa kuin kohtaamisissamme alan ammattilaisten kanssa, yhtenä kuumana perunana on ollut jo pitkään aihe:

Kuka hoitaa vanhuksemme tulevaisuudessa, kun suuret ikäluokat siirtyvät hoivan piiriin?

Sosiaali- ja terveysalalla ollaan suuren haasteen edessä. Suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle tuhansia kokeneita hoitajia poistuu työmarkkinoilta.

Tehyn tilaston mukaan sosiaali- ja terveysalalta eläköityy vuoteen 2030 mennessä lähes 142 000 henkilöä (Tehy tilastoina 2013, 2. päivitetty painos).  Samaan aikaan hoivan tarpeessa olevien määrä lisääntyy huimasti.

Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan 30 vuoden päästä 75 vuotta täyttäneitä on arviolta yli kaksinkertainen määrä nykyiseen verrattuna.

Yleisimmin vanhustyön kentällä vaikuttaa vallitsevan näkemys, jonka mukaan ainoa ratkaisu haasteeseen on palkata lisää henkilökuntaa. Kuitenkin myös eriäviä näkemyksiä löytyy.

Aloitamme Onerva Omaisviestinnän koekäytön Kuopiossa osana ns. Living Lab -projektia marraskuussa 2017.

Living Lab:ssa “tulevaisuuden hyvinvointiratkaisuja kehittävät yritykset voivat testata tuotteitaan ja palveluitaan aidossa sairaalaympäristössä.”

Meidän tapauksessa siis aidossa vanhushoivan ympäristössä.

Tavoitteena on hakea Kuopion seudulla kokemuksia omaisviestinnästä ja -yhteistyöstä ja testata myös Onervan uutta hyvinvointipalvelujen jakamisalustaa.

Luen viikoittain juttuja siitä miten teknologia tulee mullistamaan hoiva-alan, myös ikääntyneiden hoivan.

Sensoriteknologia, älyrannekkeet, konenäkö ja mitä liene ovat jo nyt valmiita havaitsemaan milloin vanhus on kaatunut, milloin kahvinkeitin on jäänyt päälle, milloin hän on poistunut kotoa ja viilettää moottoritien vartta.

Lääkkeet saadaan automaattisesti annosteltuna (ongelmana vain on se, että ei tiedetä onko vanhus todella syönyt niitä) ja ruokakin saadaan helposti automaattisesti lämmitettyä.

Videoyhteydellä kotihoitajan ei tarvitse edes käydä kun hän voi tarkistaa etänä mikä on kunto.

Mutta vaikka koko vanhus itsessään ja hänen asuntonsa olisi täynnä teknologiaa, tarvitaan ihmistä osallistumaan hoivaan.

Jonkun pitää:

  • tulla nostamaan hänet ylös jos hän kaatuu
  • hakea ulkoa jos hän on eksynyt
  • varmistaa, että lääkkeet on syöty
  • pestä hänet
  • puhdistaa haavat
  • viedä ulos

Ja ennen kaikkea: tarjota seuraa, lämpöä, inhimillinen kontakti.

Etävalvonta, sensorit, videokuvaus, IoT ja tekoäly eivät korvaa tätä.

Ihmisen osuus hoivasta voidaan minimoida, jos me niin haluamme (sillä kustannusten sijaan tämä on ehkä kuitenkin enemmänkin arvokysymys).

Mutta kokonaan emme voi, emmekä toivottavasti haluakaan, sitä poistaa.

Hyödynnetään teknologiaa tuomaan ihmiset yhteen

Teknologiasta on kuitenkin moneksi. Teknologia voi auttaa tuomaan ihmisiä yhteen. Se voi auttaa ikääntynyttä saamaan inhimillinen kontakti sellaisilta henkilöiltä, jotka sen haluavat tarjota.

Tämä voi olla niin oma omainen, hoiva-alan ammattilainen tai yhä enevissä määrin myös vapaaehtoinen. Naapuri, paikallisen 4h-kerhon tai NMKY:n jäsen, martta tai opiskelija.

Inhimillinen kontakti voi sisältää hoivaa tai pelkästään juuri sen toisen ihmisen läsnäolon. Ulkoilutushetken. Virkistäytymisen. Hieronnan. Varmistuksen, että ruoka on syöty.

Me uskomme, että teknologiaa täytyy hyödyntää mahdollistamaan yhä suurempi yhdessä olo. Ei poistaa sitä.