Category: Uncategorized.

”Miksi niille omaisille nyt pitäisi mitään viestiä?”

Onerva hoivaviestinnän parissa toimiessani olen siinä mielessä hyvin antoisassa roolissa, että saan kohdata työssäni sekä hoiva-alan ammattilaisia että asiakkaiden omaisia, ja kuulla heidän näkemyksiään viestinnästä ja heidän välisestä yhteistyöstä.

Hoiva-alan ammattilaisia kuunnellessani, olen törmännyt kahteen hyvin erilaiseen näkökulmaan omaisten kanssa käytävästä viestinnästä ja sen tarpeellisuudesta.

Osa ammattilaisista ymmärtää omaisten kanssa käytävän viestinnän ja yhteistyön tarpeen ja näkee sen myös hyödyllisenä omaa työtään ajatellen.

Tämä joukko pitää viestintää tärkeänä asiana, he ymmärtävät omaisten olevan voimavara, joka auttaa asiakkaan kohtaamisessa. He myös toivovat omaisilta aktiivista viestintää.

Heille Onervan kaltainen viestintämenetelmä on yksi omaisten kanssa käytävää viestintää ja yhteistyötä helpottava ja edistävä keino.

Kuitenkin toinen osa hoiva-alan ammattilaisista on asiasta täysin eri mieltä.

Aivan vähän aikaa sitten keskustelimme useiden hoiva-alan ammattilaisten kanssa viestinnästä, ja saimme kuulla mielestäni varsin surullisia kommentteja kuten:

”Miksi niille omaisille nyt pitäisi mitään viestiä?”,
”Ei niitä kuitenkaan kiinnosta tietää” tai
”Mehän kirjataan jo Efficaan/Pegasokseen jne.”

Niin, miksi niiden omaisten kanssa pitäisi viestiä?

Kiitos kaikille viime torstain Omaisena muutostilanteessa -tapahtuman osallistujille ja yhteistyökumppaneille.

Esitykset oli todella mielenkiintoisia ja aihe herätti myös paljon keskustelua yleisössä.

Keskustelussa ja esityksissä tuli selkeästi esille, että hoivatyöhön tarvitaan avoimuutta mutta myös lisää tietoa omaisille.

Turvallisuuden puute ja huoli nostettiin ehkä selkeiten esille niistä tuntemuksista mitä omainen kohtaa kun hoivan piiriin siirtyminen tulee eteen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) suoritti talvella seurantatutkimuksen Vanhuspalvelujen tilasta Suomessa.

Alta pääset katsomaan THL:n tutkimuksen yhteenvetoja.

Suomessa on vallalla hyvin voimakas hoivakulttuurin ethos. Moni omainen olettaa edelleen, että läheisen siirtyessä hoivan piiriin, hoidon taso on automaattisesti hyvä ja kaikki läheisen asiat hoituvat ilman, että niistä tarvitsee itse mitenkään huolehtia.