Our Blog.

Kun jollakin asialla on kasvot ja se on meille tuttu, suhtaudumme siihen yleensä suopeammin kuin kasvottomaan ja tuntemattomaan.

Me ihmiset olemme vain sellaisia.

Kun kotihoidossa tai vanhusten palvelutalossa tapahtuu inhimillinen virhe, joita tapahtuu kaikille kaikissa töissä, on todennäköisempää että asia voidaan hoitaa keskutellen, osapuolet toinen toisiaan ymmärtäen, jos olemme toisillemme tuttuja.

Törmäsin Twitterissä Suomen Kuvalehden toimittajan, Salla Vuorikosken twiitteihin liittyen avoimuuteen.

Avoimuus Salla Vuorikoski twiitti

Mietin aihetta vanhus- ja vammaishoivan avoimuuden kannalta.

Kysyt keneltä tahansa alalla tai sen ulkopuolelta, niin kaikki kannattavat avoimuutta.

Kenellä nyt olisi mitään salattavaa.

Erinomaisen esimerkin avoimuudesta antoi erään kunnan vanhustoimenjohtaja, joka esitti että Onervaan pitäisi saada kuntalaisten palautelinja suoraan hänelle.

Eli kuka tahansa omainen voisi laittaa suoraan palautetta kunnan vanhustoimenjohtajalle.

Ei välikäsiä. Ei palautteen suodattamista. Ei viivettä. Suoralinja.

Palautemahdollisuus on osoitus terveestä asiakassuhteesta ja osoittaa johtajuutta

Tässä on yksi pikavinkki hoivayrityksille miten parantaa viestintää ja rakentaa kaivattua avoimuutta ja luottamusta hoivatyössä:

Myös johdon yhteystiedot kannattaa laittaa verkkosivuille

Asiakkaat eivät löydä yritystä jos sitä ei ole netissä ja jos yhteystietoja ei löydy. Tämä on tietenkin itsestään selvää kaikille.

Web-sivuille kannattaa laittaa kuitenkin myös johdon nimet ja yhteystiedot.

Kiitos kaikille viime torstain Omaisena muutostilanteessa -tapahtuman osallistujille ja yhteistyökumppaneille.

Esitykset oli todella mielenkiintoisia ja aihe herätti myös paljon keskustelua yleisössä.

Keskustelussa ja esityksissä tuli selkeästi esille, että hoivatyöhön tarvitaan avoimuutta mutta myös lisää tietoa omaisille.

Turvallisuuden puute ja huoli nostettiin ehkä selkeiten esille niistä tuntemuksista mitä omainen kohtaa kun hoivan piiriin siirtyminen tulee eteen.

Joidenkin vanhushoivan asiantuntijoiden mukaan Suomi tarvitsee väestön ikääntyessä vuoteen 2025 mennessä kaksinkertaisen määrän hoitajia, jotta nykyinen hoivan taso voidaan säilyttää.

Tämä ei valitettavasti tule tapahtumaan. Ei nykyisillä taloudellisilla (ja poliittisilla) panostuksilla.

THL:n seurantatutkimus vanhushoivan tilasta Suomessa kertoo itseasiassa aivan päinvastaisesta suunnasta.

Kotihoidon henkilöstöä on vähennetty, vaikka asiakasmäärät ovat kasvaneet

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) suoritti talvella seurantatutkimuksen Vanhuspalvelujen tilasta Suomessa.

Alta pääset katsomaan THL:n tutkimuksen yhteenvetoja.

Järjestämme torstaina 27.4.2017 klo 16.30-18.30 Jyväskylän Kaupunginkirjaston Minnansalissa Omaisena muutostilanteessa -tapahtuman.

Tapahtuma on tarkoitettu sekä hoitajille että kaikille omaisille, joiden ikääntynyt tai vammainen läheinen siirtyy tai on siirtynyt hoivan piiriin (kotihoito, palveluasuminen).

Paikalla kuullaan useita puheenvuoroja mm.

Moni hoivapalvelutarjoaja on sanonut, että heidän asiakkaana olevilla vanhuksilla on kahdenlaisia omaisia:

  1. niitä ketkä ovat aktiivisia, ketkä käyvät vierailemassa ja soittelevat
  2. niitä, joita ei kiinnosta, jotka eivät vieraile eivätkä soittele

Monella on oletus, että viestintä on kunnossa kun palvelemme aktiivista (=lähellä asuvaa) osaa omaisista.

“Omaiset voivat tulla käymään ja soittaa meille milloin vain. Meillä on kaikki kunnossa.”

Jos omainen ei vieraile tai soittele, oletetaan usein että omaista ei vain kiinnosta.

Kysyn 4-vuotiaalta tyttäreltäni joka päivä kotimatkalla, mitä teitte päiväkodissa tänään?

V: Ei mitään.

Ette yhtään mitään?

V: Ei.

Aloin huolestumaan, pidetäänkö päiväkotilapsia sidottuna kiinni sänkyyn aamusta iltapäivään?

Ei toki.

Joka iltapäivä lapsia hakiessa, päiväkodin työntekijät muistavat kertoa päivän terveiset. Tänään oli askartelua ja jumppaa. Aamulla leikittiin ulkona. Iltapäivällä oli laulutuokio. Huomenna mennään retkelle ja luistelemaan.